T��l' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat, muuan pakanakansa l�hes unhoon vaipunut. ne vimmaiset, jotka velji�ns� puolustivat, he, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.
He valloittivat, ry�steliv�t kunniaksensa ja eteniv�t voittoisasti per��ntym�tt�. Vaan samat aikeet toisella, heit� pahemmalla; vihollisen vanhan saarella saivat kohdata.
Koskaan eiv�t he uhkaa v�ist�neet, tarttuivat kirveisiins� jumalten. Vastus kuitenkin vahvistuneena p��tt�nyt oli heid�t musertaa.
Oli k��ntyv� uusi sivu taistelussa ruttoa vastaan. Eih�n kunniaa voi saavuttaa jos j�tt�� kokematta kuoleman.
...j��tyi verens� hankeen.
Valtakautensa lep�� nyt pohjassa - ylv�s liekki sammui, vaan silti voittaja saa h�pe�� kantaa: he hukuttivat my�s kunnian.
Nyt valtaistuimella istuu v��r� kuningas, n�lk�isten petojen kaitsija, peto itsekin. Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa; voi menneisyyteen itse�mme emme unhoittaa.
On aika pys�htynyt. |
|
Všechny texty jsou chráněny autorskými
právy jejich vlastníků a jsou poskytnuty pouze pro vzdělávací účely.
Pro více informací o autorovi tohoto textu navštivte
tyto stránky.